Oletko miettinyt panevasi itse olutta? Niin mekin ja siitähän se harrastus sitten lähti! Oluen paneminen itse ei ole niin hankalaa tai kallista kuin usein mielletään. Aloittamiseen et tarvitse ruostumattomasta teräksestä valmistettuja mäskäyslaitteistoja, vaan pääset alkuun vallan mainiosti jo suurimmalta osin kodistasi löytyvillä välineillä. Suurin ostoksesi tulee todennäköisesti olemaan käymisastia, joka kustantaa muutaman kympin riippuen minkälaisen valitset. Kotoahan löytyy jo valmiiksi liesi sekä kattila, joilla pääset vallan mainiosti alkuun. Kun teet oluen itse, voit tehdä siitä minkä tahansa makuisen ja litrahintakin jää reilusti alle kaupasta ostetun!
Mistä olut koostuu?
Oluen perusraaka-aineita ovat maltaat, humalat, oluthiiva sekä vesi. Avataan nämä raaka-aineet hieman tarkemmin.
Maltaat
Maltaat ovat jyviä (pääosassa ohraa, kauraa, vehnää tai ruista), jotka ovat läpikäyneet erityisen mallastusprosessin, jotta niistä saadaan ulos erilaisia makuja ja käymiskelpoisia sokereita. Ennen kuin maltaita voidaan käyttää, ne tulee rouhia pienemmäksi. Rouhituista maltaista saadaan mäskäysvaiheessa huomattavasti enemmän uutettua sokereita ja hivenaineita vierteeseen, kuin kokonaisista. Maltaat luovat oluen maulle pohjan ja rungon. Maltaat myös värittävät oluen, riippuen miten tummia tai vaaleita maltaita käytät.
Humalat
Humalat tuottavat olueen katkeron, aromit sekä hedelmäiset maut. Erilaisilla humalalajikkeilla on omat ominaiset maut ja tuoksut. Jotkut ovat voimakkaasti hedelmäisiä, kun toiset voivat olla esimerkiksi lähempänä ruohoa. Humalat lisätään keittovaiheessa tai käymisvaiheessa riippuen minkälaisia makuja näistä halutaan olueen.
Oluthiivat
Oluthiivan tarkoitus on syödä käymisvaiheessa käymiskelpoiset sokerit ja tuottaa niistä alkoholia. Oluthiivoja on erilaisia ja hiiva valitaan yleensä halutun oluttyylin mukaisesti. Myös oluthiiva vaikuttaa lopullisen oluen makuun. Eri oluttyyleille on omat oluthiivansa.
Vesi
Myös oluen valmistukseen käytettävä vesi vaikuttaa lopullisen oluen makuun ja suutuntumaan. Aloitusvaiheessa vesikemiaan liittyvät toimenpiteet voi suosiolla jättää pois ja ottaa ne haltuun vasta, kun muut taidot ovat kehittyneet. Suomessa lähtökohtaisesti hanavesi on erittäin hyvänmakuista ja se sopii sellaisenaan oikein hyvin myös olueen!
Oluen valmistusprosessi ja järjestys
Mäskäys
Keittäminen ja jäähdytys
Käyminen
Pullotus
Mäskäys
Mäskäyksen tarkoitus on uuttaa maltaista makua, käymiskelpoisia sokereita ja muita hivenaineita veteen. Mäskäysprofiileja on useampaa erilaista, mutta suosittelemme käyttämään alkuun infuusiomäskäystä (yksivaiheinen mäskäys), joka tarkoittaa, että mäskäysveden lämpötilaa pidetään tasaisena koko mäskäysprosessin ajan. Esimerkiksi pidetään vesi 67 °C 60 minuutin ajan. On olemassa myös esimerkiksi monivaiheinen mäskäys, jossa mäskäysveden lämpötilaa vaihdellaan mäskäysprosessin aikana tai dekoktiomäskäys, jossa osa maltaista otetaan erilleen ja keitetään. Mutta kuten alussa jo mainitsimme, niin suosittelemme, että aloitat infuusiomäskäyksellä (yksivaiheinen mäskäys) ja kun kokemusta karttuu, niin lähdet testailemaan myös muita tapoja. Käytitpä mitä tahansa mäskäystyyliä, lopputulemana syntyvää nestettä kutsutaan vierteeksi!
Keittäminen ja jäähdytys
Mäskäyksen jälkeen siirrytään keittämisvaiheeseen. Siinä lisätään humalat vierteeseen ja kirjaimellisesti keitetään vierrettä yleensä tunnin ajan. Keiton aikana kiehuvaan vierteeseen lisätään myös humalat. Keiton alkuvaiheessa lisätyt humalat tuottavat oluen katkerot ja loppuvaiheilla lisätyt tuottavat aromia, sekä hedelmäisiä makuja. Humalia voidaan lisätä myös mm. käymisvaiheessa, jolloin niistä saadaan lähes pelkästään hedelmäisiä makuja. Tätä kutsutaan kuivahumaloinniksi. Esimerkiksi NEIPA- ja IPA-oluttyylille erittäin ominaista. Keittämisellä on myös tärkeä rooli maltaista uutettujen makujen neutralisoimiseksi sekä vierteen desinfioimiseksi! keittämisen jälkeen on ehdottoman tärkeää, että kaikki työkalut mitkä koskevat tästä eteenpäin vierrettä on desinfioitu. Vierre on erinomainen kasvualusta mm. bakteereille ja viilihiivoille, jotka vaikuttavat lopullisen oluen makuun negatiivisesti tai tekevät siitä juomakelvotonta. Ei siis kannata missän nimeessä touhuta likaisten työvälineiden kanssa, ettei vaivalla tehty olut mene suoraan viemäriin. Kun keittovaihe on ohi, vierre viilennetään oluthiivalle sopivaan lämpötilaan.
Käyminen
Käymisvaiheessa lisätään oluthiiva. Oluthiivoilla on omat lämpötila-alueensa jossa ne tuottavat parhaimman mahdollisen lopputuloksen. Lämpötilat löytyvät hiivapakkauksen kyljestä tai tuotteen tuotesivuilta. Yleensä Lagerhiivat vaativat viileän käymisympäristön, kuten kellarin ja Ale-hiivat taas toimivat huoneenlämmössä. Tästä syystä onkin helpompaa aloittaa Ale-oluista, koska ne eivät vaadi erillistä viileää tilaa. Lämpötilan tulisi olla mahdollisimman tasainen käymisprosessin ajan. Käyminen starttailee hiivasta riippuen noin 2-24 tunnin päästä hiivan lisäämisestä. Esimerkiksi Lagerhiivojen starttailussa voi mennä jopa yli 24 tuntiakin. On tärkeä ymmärtää, että käymisreaktio voi olla jo käynnissä vaikka vesilukossa ei aktiivisuutta juurikaan näy. Mitä vähemmän käymisvaiheessa availet käymisastian kantta, sitä parempi! Kun hiiva lopettaa monistautumisvaiheensa, muuttuu happi oluelle viholliseksi. Tästä eteenpäin pyritään välttämään kaikkea missä olut pääsee tekemisiin hapen kanssa tai ainakin vältetään heiluttelemasta olutta.
Pullotus
Kun olut on käynyt loppuun, siihen lisätään hieman ja lapotaan pulloihin. Valikoimastamme löydät myös helppokäyttöiset Carbonation drops -tabletit, joissa on juuri oikea sokerimäärä oluen hiilihapottamiseksi. Lapottaessa kannattaa kiinnittää huomiota, että olut pärskyisi mahdollisimman vähän, ettei siihen pääse sekoittumaan happea. Automaattilappo, jossa on toisessa päässä pullotustikku helpottaa tätä vaihetta huomattavasti! Pulloihin jäljelle jäänyt hiiva syö lisätyn sokerin ja hiilihapottaa oluen. Pilsner- ja Lager-oluet tarvitsevat pidemmän kypsymisajan, kun Ale-oluet voivat olla hyvinkin juotavissa jo 2-3 viikon jälkeen.
Olutta voi panna usealla eri tavalla
Esittelemme näistä kaksi, joista olutuutteet ovat helpoin:
Olutuutteet. Olutuutteissa mäskäys ja keittämisvaihe on usein tehty puolestasi ja sinun tehtäväksesi jää uutteen valmistelu, käyminen ja pullotus. Olutuutevalmistuksessa tarvitset vähiten välineistöä, mutta sinulla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa reseptiin itse. Olutuutteet ovat käytännössä valmiita resepteja.
- Valmistus täysmäskäämällä, eli maltaista. Ottamalla valmistusprosessin haltuun heti aluksi, sinulla on täysi hallinta reseptiin ja valmistusprosessiin. Tarvitset hieman enemmän välineitä, mutta näiden hinta ei parista kymmenestä eurosta ylöspäin juurikaan nouse. Voit siis itse valita minkätasoisiin laitteisiin haluat sijoittaa aluksi. Täysmäskääminen vaatii hieman enemmän kuin uutteista valmistaminen, mutta perusasiat oppimalla pystyt valmistamaan juuri sellaista olutta, kuin itse haluat! Täysmäskääminen sopii myös aloittelevalle kotipanijalle.
